Immissio Hollolan Tennilän Rekolaan 1754

Kruununtilan sukupolvenvaihdoksen yhteydessä uuden isännän tuli anoa maaherralta sijoituskirjaa eli immissiota. Rekolan kruununtila Hollolan Tennilässä jaettiin kolmeen osaan 1700-luvun puolivälissä ja jokaisen osan haltijan tuli hakea omaan osuuteensa immissio. Erään tilanosan haltijan tekemästä immissioanomuksesta selviää tilajaon taustat. Hollolan kirkonkirjoista ovat tuolta ajalta tuhoutuneet, joten sieltä ei löydy näiden kolmen sukuhaaran esivanhempia. Sen sijaan tästä anomuksesta sekä henkikirjoja apuna käyttäen selviää näiden kolmen tilanhaltijasuvun yhteydet toisiinsa.

Immissioanomus maaherralle

Rekolan kruunun sotilastila, joka koostuu 4 ½ äyrin maasta ja sijaitsee Tennilän kylässä, Hollolan pitäjässä ja Ylä-Hollolan kihlakunnassa, oli isävainajani Simo Kustaanpoika jo vuonna 1710 tilan ollessa autiona ottanut sen haltuun ja yhdessä sisarensa Liisa Kustaantyttären kanssa kunnostanut sen ja viljellyt sitä vuoteen 1742 saakka, jolloin Simo pidätti itselleen yhden kolmasosan tilasta eli 1 ½ äyrin maata omaan käyttöönsä, jättäen kaksi kolmasosaa mainitulle sisarelleen ja tämän pojalle Jaakko Kaarlonpojalle.

Isävainajani Simon kuoleman jälkeen, joka tapahtui vuonna 1749, lankoni nuori talonpojanrenki Tapani Kustaanpoika, joka seuraavana vuonna meni naimisiin ainoan ja vanhimman sisareni Anna Simontyttären kanssa, hankki itselleen ilman äitini Maria Ristontyttären tai holhoojieni tietoa ja suostumusta tilan veronsaajalta herra rykmentinkirjuri Sillmanilta puoltolauseen, jolla hän haki tähän tilan osaan hallintaoikeutta 1753.  Ehtona oli että Tapani elättää ja ylläpitää äitini ja minut kuolinpäiviimme asti.

Koska sain vasta viime vuonna tietooni, että mainittu lankoni Tapani Kustaanpoika oli käyttänyt hyväkseen alaikäisyyttäni ja riippuvaisuuttani, sekä ilman äitini ja laillisen holhoojani hyväksyntää ottanut haltuunsa isävainajani maan ja omaisuuden, joka tilan hallintaoikeuden saamishetkellä vuonna 1749 ei sisältänyt muuta kuin pelkän asumisoikeuden. Olen tämän vuoksi ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseni tilan takaisin. Olen hankkinut itselleni tilan veronsaajan, herra rykmentinkirjuri Sillmanin hyväksynnän sekä asianmukaiset takaajat verojen ja muiden kruununmaksujen suorittamiseen.

Tämän perusteella olen nöyrimmin hakenut oikeutta säilyttää hallintaoikeuteni isävainajani tilaan, johon hän oli panostanut niin paljon työtä. Koska kuitenkin Tapani, sen jälkeen, kun hänen vaimonsa sisareni Anna Simontytär oli kuollut syksyllä 1752 lapsettomana, on äskettäin mennyt uusiin naimisiin, hän ei ainoastaan ole syrjäyttänyt äitini emännyydestä vaan myös eri keinoin yrittänyt häätää minut pois tilalta. 

Kaikkein nöyrin palvelijanne Matti Simonpoika Tennilän kylästä Hollolan pitäjää. 
Syyskuussa 1754. 

Maaherran päätös

Hakijan äidin tulee päätökseni mukaisesti, olla emäntänä siinä osassa Rekolaa, jota hänen vävynsä Tapani Kustaanpoika viljelee. Hakija, Matti Simonpoika, saa työskennellä samassa paikassa vastineeksi ylläpidosta ja palkkiosta kunnes olen lopullisesti ratkaissut tämän asian. Kruunun virkamiesten on ilmoitettava Tapanille ja ohjattava häntä olemaan riistämättä anopiltaan sitä valtaa ja hallintaa tilasta, joka hänelle emäntänä kuuluu. Lisäksi Tapani ei saa myöskään erottaa Mattia taloudesta tai estää häntä työskentelemästä tilalla.

Helsingin lääninkansliassa 24. syyskuuta 1754. Gustaf Gyllenborg.

 

Yllä olevan anomuksen ja Suomen asutuksen yleisluettelon avulla voidaan piirtää alla oleva sukukaavio 1700-luvun alkupuoliskon osalta. Ylimpänä on Kustaa niminen esivanhempi, joka on elänyt 1600-luvun lopulla. Hän ei kuitenkaan liene Rekolassa koskaan asunut. Sen sijaan hänen tyttärensä Liisa Kustaantytär avioitui Rekolaan ja myöhemmin tuli vielä Liisan veli Simo Kustaanpoika, kuten edellä olevassa anomuksessa kerrotaan. Hän sai kolmasosan tilasta viljeltäväkseen lopun jäädessä Liisalle ja hänen pojalleen Jaakolle. Liisan puoliso Kalle saattaa olla Rekolaa 1600-luvulla hallinneeseen suvun jälkeläinen, mutta se ei selviä asutuksen yleisluettelosta. 1750-luvun puolessa välissä Rekola oli jakautunut kolmeen osaan.

Kirjoittanut Mika Viitanen 2024